Auringon, kuten muidenkin tähtien kirkkaus ja lämpötila muuttuvat elinkaaren aikana. Tähtitieteilijät käyttävätkin tähtien kehitysvaiheen määrittämiseen niiden kirkkauden ja lämpötilan muutoksia kuvaavaa ns. Herzsprung-Russellin kaaviota. Auringon, kuten muidenkin keskikokoisten tähtien elinkaari on seuraava:
- Kevyt tähti
- Punainen jättiläinen
- Planetaarinen sumu
- Valkoinen kääpiö
- Musta kääpiö
2. Nykyhetkellä, noin 5 miljardin vuoden ikäisenä, Aurinko on käyttänyt vajaa puolet ytimensä vetyvarastoista.
3. 10 miljardin vuoden ikäisenä kaikki Auringon ytimessä oleva vety on muuttunut ydinreaktioissa heliumiksi. Vedyn loputtua keskustasta energian tuotto jatkuu keskustan ulkopuolella olevassa kuoressa, jossa vetyä on vielä jäljellä. Tämä aiheuttaa sen, että Aurinko laajenee: sen säde kasvaa noin 40 prosentilla. Auringon kirkkaus kaksinkertaistuu, ja sen ulkonäkö muuttuu.
4. Auringon sisäosat alkavat kutistua ja ulko-osa laajenee edelleen: 10.5 miljardin vuoden ikäisenä Auringon pintaosa on nykyistä noin 3.3 kertaa suurempi. Pinta on viilentynyt noin 4300 asteeseen. Maasta katsottuna Aurinko näyttää nykyistä hyvin paljon suuremmalta, oranssilta kiekolta. (Tosin, lämpötila maapallolla on tuolloin noussut satoihin asteisiin, joten kaikki meret ovat haihtuneet, ja tuskin mikään elollinen olento on tätä todistamassa.)
5. Noin 10.75 miljardin vuoden iässä Aurinko on paisunut nykyiseen verrattuna noin satakertaiseksi, ja tullut noin 500 kertaa kirkkaammaksi. Aurinko on muuttunut punertavaksi; se on saavuttanut kehitysvaiheen, jota kutsutaan punaiseksi jättiläiseksi. Värin muutos johtuu Auringon pintaosien jäähtymisestä. Lähimmät planeetat, Maa mukaan luettuna, ovat joutuneet Auringon sisään, ja lähestyvät vääjäämättä Auringon ydintä, jossa ne hajoavat kaasuksi.
6. Auringon ytimen tiivistyminen on nostanut ytimen lämpötilaa yli sataan miljoonaan asteeseen. Tässä lämpötilassa aiemmissa fuusioreaktioissa syntynyt helium alkaa yhtyä hiileksi. Tässä reaktiossa vapautuu suunnaton määrä energiaa. Kun helium on kulutettu loppuun myös ydintä lähinnä olevista kerroksista, Auringolla ei ole jäljellä enää mitään energialähdettä. Aurinkoa odottaa uusi muodonmuutos.
7. Auringon ulko-osat ovat laajentuneet niin suuriksi, että ne alkavat hajota; Auringon säteilypaine puhaltaa uloimmat kerrokset avaruuteen. Ne muodostavat Auringon ympärille kuorimaisen sumun, joka laajenee avaruuteen planetaariseksi sumuksi ja edelleen tähtien väliseen avaruuteen. Auringosta on jäänyt jäljelle vain erittäin tiivis, kuuma ydin, ns. valkoinen kääpiö. Ydin alkaa viilentyä; se muuttuu punaisen ja ruskean sävyjen kautta mustaksi kääpiöksi.
Aurinkokunta on näin kohdannut tiensä pään: jäljelle on jäänyt vain musta kääpiö, jota planeettojen jäännökset kiertävät.
Mutta tähänhän on onneksi vielä aikaa
miljardeja vuosia!Millaisia ovat Aurinkoa paljon suurempien tähtien kehitysvaiheet? Ota selvää täältä!
Aurinkolinkkejä:
NASAn aurinkotutkimussivut
NASAn Aurinkosivut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti